NUTS Karhunkierros 55km

NUTS Karhunkierros 55km kisaraportti
Istahda mukavasti, ota kuppi kahvia kaveriksi ja rentouta itseäsi parin pitkän hengityksen verran. Tästä tarinasta tuli nimittäin lähes yhtä pitkä kuin itse reitistä. Itse asiassa 55km olikin noin 58km uusilla päivitetyillä reittimuutoksilla. 

Rentoudu jos pystyt, tästä se alkaa!

Ammattilaisten ottamiin kuvafiiliksiin tästä: NUTS Kuvat





Kisabussi Rukalta Oulangan kansallispuistoon
Lähdimme Rukakylästä kisabussilla klo 19.30. Bussissa oli vain noin kymmenen ihmistä, joten starttiryhmämme oli pieni. Saavuimme Oulankaan klo 20 ja starttiin kuulutettiin olevan noin 8 minuuttia. Bussista noustuamme jätimme maaliin kuljetettavat drop bagit kisajärjestäjille ja käväisin vielä bajamajassa. Keli tuntui yllättävän lämpimälle, vaikka ilta oli jo viilennyt +5 asteeseen. Taittelin hiihtohousujen lahkeet polven alapuolelle ja käärin kuoritakin hihat ylemmäs. Näillä muutoksilla vaatetus tuntui sopivalta, sillä tiedossa oli että vesisade voi alkaa milloin tahansa ja yöksi oli luvattu vain +3 asteen lämpötiloja.






Vaikka lähtöryhmä oli pieni, kuuluttaja ja Nuts-maskottikarhu pitivät kivasti kisafiilistä yllä ja tunnelma oli kepeä. Hetki ennen starttia kuuluttaja pyysi kaikkia juoksijoita tulemaan lähtöviivalle. Samalla hän kyseli, moniko kisaajista oli ensimmäistä kertaa karhunkierroksella tai näin pitkällä ultrajuoksumatkalla. Emme olleet ainoita ensikertalaisia!

5-4-3-2-1, mene! Ylävitoset iloiselle Nuts nallekarhulle ja matka alkoi rennolla hölkällä. Olimme alunperin suunnitelleet starttaavamme kävellen, mutta kisastartti siivitti vauhdin hölkälle. Heti matkan alussa pääsimme Oulankajoen varteen ja virtaavan veden kohina oli miellyttävää kuunneltavaa. Hölkän myötä keho lämpeni nopeasti ja tunsin että vaatetusta on hieman liikaa. Pysähdyimme pienen sillan jälkeen ja riisuin kuoritakin. Käärin sen kapeaksi rullaksi ja sidoin hihoista lanteille juomaliivin alapuolelle. Matka jatkui ja vaatetus oli nyt sopiva.

Ensimmäiset pari tuntia reitti oli helppoa hölkättävää, ja sykkeet olivat pääosin PK 2:lla, välillä käyden VK 1:n alussa. Ajattelin sykkeiden nousevan pienen kisajännityksen vuoksi ja olihan juomarepussakin kannettavana 2,5l vettä ja 25 energiageeliä. Tuntemus hölkätessä oli kokoajan kevyt ja pyrin pitämään vauhdin samanlaisena kuin olin pitkiksillä eli 1,5-2h matalasykkeisillä treeneillä tottunut tekemään.

20 kilometrin jälkeen saavuimme riippusillalle, johon kisajärjestäjät ohjeistivat menemään 10 metrin välein. Ruuhkaa ei ollut joten saimme mennä sillan omaan tahtiin. Sillan jälkeen polku kulki aivan joen rannassa ja eteneminen hidastui, sillä reitti oli hyvin juurakkoinen ja vaati varovaisuutta. Menimme rantapätkää kävellen. 

Aloimme huomata yön hämärtyneen ja ehdotin, olisiko nyt oikea aika kaivaa repuista otsalamput. Lamput eivät tuntuneet välttämättömiltä, mutta helpottivat juurakoiden havainnointia ja auttoivat väsyneitä silmiä skarppaamaan. Muutama kanssakulkija huikkasi meidät ohittaessaan: "Olittepa fiksuja! Minun otsalamppu unohtui kotiin laturiin."

Rantareitin jälkeen saavuimme mielettömän upealle putoukselle ja ihastelimme öistä tunnelmaa. Putouksen jälkeen reitti alkoi pikkuhiljaa nousta mäkisemmäksi ja kilometrit taittuivat edelleen kävellen. 

Pian edessä tuli vastaan tuttu selkä pohjoisen polkujuoksijoiden porukasta. Vaihdoimme kuulumiset ja fiilikset. Kaikkien fiilikset olivat oikein hyvät sekä mielen että fyysisen jaksamisen osalta. Ainoa yhdessä pohtimamme haaste oli Tuukan vasemman jalan takaketjun kireys ja polvitaipeen ylä- ja alapuolen kramppaava tuntemus. Kaverimme muistutti että Noshtin vauhtikarkeissa ja juomassa on magnesiumia, joten energiansaannista kannattaa huolehtia nyt erityisen hyvin!

Ennen ensimmäistä huoltoa pääsin vielä rallattelemaan reippaalla hölkällä pitkää alamäkipätkää. Uudistettu reittiosuus oli ehostettu kivituhkalla ja pääsin toden teolla nauttimaan juoksuvauhdista. Tuo pätkä oli kyllä reitin ehdoton lemppari ja julistin itseni iloisesti naureskellen "downhill specialistiksi"!

Plussat ja onnistumiset
+ Otsalamppu
+ Helppo neulasbaana
+ Jalat tuntuivat freesiltä
+ Huikeat maisemat virtaavan veden äärellä
+ Kelloon asetettu hiilarimuistutus 30min välein oli toimiva
+ Hyvät energiatasot

Miinukset ja haasteet
- Rantapätkän teknisyys
- Yön hämärtyminen alkoi väsyttää
- Tuukan orastavat krampin tunteet

Basecamp
Basecamp eli ensimmäinen huoltopiste saavutettiin ajassa 5h 31min. Matkaa startista Basecampiin oli noin 32km. Startti oli ollut n. klo 20:10, joten ensimmäiseen huoltoon saapuessamme kello oli yöllä noin 01:40.

Huoltoon saavuttuamme riisuimme juoksureput ja ynnäilimme huoltotarpeet. Täytin 1,5l juomarakon vedellä ja lisäsin siihen minigripistä reilun mitallisen Noshtin hiilarijuomaa. Pysähtyessä ilma alkoi tuntua viileältä joten laitoin kuoritakin päälle, mutta jätin kainalovetoketjut ja etuvetoketjun täysin auki. 

Seuraavaksi vaihdoin kuivat urheilusukat ja tarkistin onko jalkapohjissa alkavia rakkoja tai hiertymiä, jotka kaipaisivat teippaamista. Ei onneksi mitään huolia. Ah mikä tunne ja kuivat jalat ja sukat! Olen huomannut aiemmissa kisoissa että sukkien vaihto freesaa jalat ja tunne on kuin olisi vaihtanut kengätkin samalla. 

Varustehuollon jälkeen siirryin eväspöytien ääreen. Nappasin ottimilla tyhjään minigrip-pussiin kourallisen sipsejä ja muutaman palasen fazerin sinistä. Lähdimme jatkamaan matkaa eväitä napostellen. Basecamp huolto kesti 12min eli matka jatkui n. klo 01:50.

Yleisesti ottaen fyysiset tuntemukset olivat hyvät Basecampin huoltoon saakka. Nivuset alkoivat ounastelemaan kireyttä hiukan ennen Basecampin huoltoa, ja siitä eteenpäin tuntemus pikkuhiljaa vahvistui. Myös lonkankoukistajat alkoivat tuntua kireiltä. Välillä piti pysähdellä venyttämään kaikki jalkojen lihakset lyhyesti. Erityisesti lonkankoukistajat kaipasivat venytystä.

Huollon jälkeen reitti jatkui hiekkatietä pitkin ja siitä metsikköön. Metsäpoluilla ajatus harhaili hetkeksi metsätalousinsinöörin työhön ja pääsin tutustumaan paikalliseen Kuusamolaiseen metsätalouteen. Polut kulkivat talousmetsien ja männyn taimikoiden läpi. 

Pariin ensimmäiseen kilometriin emme nähneet ketään ja huollonkin fiilis oli ollut jotenkin laimea, ja yllätyin kuinka paljon keskeyttäjiäkin oli. Olin tottunut että päiväkisoissa reitin varrella on kannustajia ja Nuts-porokellojen iloisia klonkahduksia. Yöllä kaikki täysjärkiset olivat tietysti nukkumassa!

Yöllinen väsymys alkoi hiljakseen hiipiä syvemmälle mieleen ja fiilis vaihtui hiukan laskusuhdanteiseksi. Yritin huijata aivojani tarjoamalla valoa otsalampusta, vaikka aamu alkoikin jo valjeta ja otsalamppu ei enää varsinaisesti valaissut. 

Olo tuntui hieman etovalta ja nieleskelin. Kello piippasi hiilaritankkauksen merkiksi. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Kaivoin vastahakoisesti näitä tilanteita varten varatun "varman herkun" eli Pätkis crunch-patukan. Pureskelin vastahakoisesti pieniä paloja patukasta. Saavuimme suon reunaan ja näimme vihdoin kanssakulkijan reitillä. Hän käveli sauvojen kanssa ja jäi antamaan meille tietä juuri ennen suolle johtavien pitkospuiden alkua. Huikkasimme tervehdykset ja jatkoimme pitkoksille hölkäten. Pureskelin samalla pätkistä ja mietin että mitähän tästä nyt tulee. 

Pitkoksien jälkeen menimme hetken aikaa hiekkatietä ja huikkasin Tuukalle että voidaanko kävellä hetken aikaa. Avasin fiiliksiäni että nyt ei tunnu hyvältä vaan etoo ja oksettaa. Ja väsyttää. Tunteet purkautuivat kyyneliin. Niskatkin olivat jumissa ja otsalamppu puristi otsaa. Tuukka tsemppasi ihanasti ja jatkoimme kävellen. Hetken päästä otin miedon ibumaxin niskajumia helpottaakseni ja otin otsalampun pois. Olo alkoi onneksi helpottaa. Yö viileni ja toi vilun tunteen, joten laskin ylös laskotetut hiihtohousujen lahkeet suoriksi. 

Kilometrejä tuli ja meni ja tämä pätkä on jäänyt mieleen hyvin heikosti. Basecampin ja Konttaisen huollon väli oli 18 km, joten taaperrettavaa riitti. Kello raksutti yön hämärimpiä tunteja. 

Jossain välissä meistä meni monta 55km:n ja 83km:n juoksijaa rivakasti ohi ja muutamia 55km:n kulkijoita alkoi kerääntyä väljäksi letkaksi. Jäimme kävelemään samaa vauhtia yhden pariskunnan kanssa, joista mies yritti omien sanojensa mukaan pysytellä rouvan perässä. Totesin että me jäädään tähän samaan peesiin, teillä on sopiva vauhti. 

Kanssakulkijan kanssa matka taittui kevyemmin ja huomio väsyneistä jaloista siirtyi jutteluun. Jossain kohtaa pariskunta jatkoi matkaansa hölkällä ja me jäimme jatkamaan omaa vauhtiamme (tai vauhdin puutetta).

Konttaisen nousuun mieli piristyi ja ylämäki tuntui tervetulleelta vaihtelulta! Jalka nousi mäkeen hyvin ja polku oli miellyttävän helppokulkuista. Jossain kohtaa nousua kuulimme maalialueen kuulutuksia, jotka kaikuivat rinteissä. Se nosti mielialaa ja toi kisafiilistä takaisin. 

Konttaisen nousu oli hämmästyttävän miellyttävää ja jaloista löytyi uusia lihasketjuja tunkkaamaan rinnettä ylöspäin. Pian saavutimmekin Konttaisen laella olleen rautakyltin 433 mpy ja nauroimme yhteen ääneen että tässäkö se pahamaineinen Konttaisen nyppylä nyt oli! Lajin helppous viehätti. Nousimme vielä pienen nousun jonka jälkeen polku alkoi mutkitella alaspäin.

Plussat
+ Kuivien sukkien vaihto Basecampissa
+ Kuoritakin pukeminen
+ Tuukan tsempit
+ Muiden juoksijoiden peesissä eteneminen
+ Helpolta tuntuva nousu Konttaiselle

Miinukset
- Huollon jälkeen alkanut etova olo ja mustat hetket
- Väsymys ja valvominen alkoi tuntua
- Nivusten ja lonkankoukistajien kireys

Konttainen
Konttaisen huoltoon oli 50km ja saavutimme sen ajassa 9h 39min. Kello oli tässä vaiheessa n. 05:50 aamulla. Huoltojen väli Basecampiltä Konttaiselle oli n. 18 km, ja sen taivallukseen kului 3h 54min.

Konttaisen huollossa totesin Noshtin marjajuoman jo tökkivän ja otin vaihteluksi huollosta saatavaa sitruunajuomaa molempiin 0,5l lötköpulloihin. Selän 1,5l juomarakkoa en enää täyttänyt, ja pohjat siellä vielä olikin. Arvioimme Konttaisen ja maalin välin olevan noin 2h, joten reilu litra juotavaa pitäisi riittää hyvin.

Konttaisen huollon tunnelma oli keveä ja vitsailin henkilökunnalle, että näin se vaan ikä tekee tepposet kun perjantai-ilta Rukan yössä tarkoitti kymmenen vuotta sitten jotain ihan muuta kuin tätä! Mutta eiköhän näistä molemmista vaihtoehdoista seuraa yhtä paha "krapula" ja nestehukka aamulla. Naureskelimme ja vitsailimme yhdessä. Nauru ja huumori kevensivät mieltä. 

Teltassa oli useita keskeyttäneitä odottamassa raatobussia ja muutama keskeyttävä saapui sinäkin aikana kun napsimme sipsiä ja suklaata tarjoiluastioista. 

Huoltoon saapui myös nainen, jonka olimme nähneet aiemmin juuri ennen Basecampin huoltoa. Hänellä oli ollut jaloissa pahat ja kivuliaat rakot, jotka olivat puhjenneet. Nainen meni Basecampissa kinkaten henkilöstön luo ja oli ollut valmis keskeyttämään. Nyt hän oli kuitenkin back in the game ja saapui Konttaisen huollolle! Juttelimme hetken ja kysyin että kuinka ihmeessä olit tänne saakka päässyt, etkö keskeyttänytkään edelliseen huoltoon?! Huoltohenkilöstö oli kuulemma vakuutellut, että rakkojen puhkeamisen jälkeen kipu helpottaa vielä, joten hän oli jatkanut päättäväisesti. Ihailtavaa sinnikkyyttä! 

Konttaisen huolto kesti meillä vain alle 6 min. Matkaa jatkaessamme kysyimme huoltoteltan ulkopuolella päivystäviltä työntekijöiltä, montako kilometriä maaliin on? Seitsemän kilometriä, he vastasivat. Tuukka vitsaili, että nyt taisi olla sitä helppoa pätkää luvassa? Huoltajat nauroivat ja kuittailivat jotain vastineeksi. Todellisuudessa edessämme oli taipaleen raskain osuus eli Valtavaaran nousu ja Rukan ylitys, ja arvioimme viimeiselle 7 (k)ilometrille kuluvan 2 tuntia. 

Reittikuvaus ja nousujen jyrkkyys hahmottuu hyvin täältä: https://nutskarhunkierros.fi/fi/races/53-km/

Konttaisen huollon jälkeen jaloissa tuntui jo selvästi väsymyksen merkkejä ja jalkapohjat alkoivat jo tuntua hyvin aroilta. Oli vastenmielistä vaihtaa enää kävelystä hölkäksi, mutta yritimme välillä hölkätä ihan vaan kuormittavuutta vaihdellaksemme. Vauhti hölkätessä tuskin nousi kävelyä nopeammaksi, mutta toi vaihtelua etenemiseen.

Takana olevat 50 kilometriä tuntuivat jo selvästi jaloissa ja ylöspäin tunkkaaminen oli hidasta. Reitti oli teknistä juurakoiden ja kivikoiden mosaiikkia. Alaspäin tullessa oli välillä hankalaa edes löytää spottia, johon saisi askeleen mahdutettua. Jyrkimmissä nousuissa ja laskuissa oli apuna paksuja laivaköysiä. Yksi nousu oli jäinen ja järkyttävän liukas, joten revin itseni siitä ylös köyden avulla. 

Valtavaaran "huippu huiputtaa huiputtajaa" eli nousut ja laskut vuorottelivat toisiaan ja uusia edellistä korkeampia huippuja löytyi aina vain lisää. Onneksi tiesimme sen jo etukäteen, joten asia ei ollut henkisesti lannistava, ja piti vain sinnikkäästi jatkaa kulkemista. 

Jalkoja väsytti mutta mieli oli suhteellisen virkeä, koska valoisuus lisääntyi kokoajan. Kofeiinikarkit piristivät ja väsynyt matkanteko helpottui huumorilla. 

Ylämäkitunkkaukseen löytyi yllättävästi voimia, vaikka väsyneen näköistä se varmasti oli. Olin kuitenkin onnellinen siitä, että jaksoin nousta loppumatkan mäet. Tiesin että aiemmin mäet olivat olleet minulle polkujuoksun kompastuskivi. Ne olivat aiemmin tuntuneet tuskaisilta ja nostattivat sykkeitä. Nyt sykkeet pysyivät maltillisina eli PK 1-2 alueilla. Hiussuonitus oli selkeästi kehittynyt pitkisten avulla ja PK-treeni oli tehnyt tehtävänsä, sillä tunkkaaminen ei alkanut hapottamaan.

Vihdoin Valtavaara taittui alamäeksi. Alamäkeen viettävää kalliota oli välillä louhittu porrasmaiseksi ja juurakoita oli tasattu kivituhkalla. Osa kulkijoista hölkkäili alamäkeen, mutta meille hölkän iskutus tuntui jaloille liian aralta joten jatkoimme alamäkeen kävellen.

Kun matkaa oli jäljellä alle pari kilometriä ja Rukan rinteet alkoivat näkyä, mietimme että eikai tässä enää ehdi olla mitään Rukan nousua, vaan tulemme varmaan kohta hiihtostadionin lähelle ja maaliin. Maalialueen kuulutuksia ei kuitenkaan kuulunut lainkaan, joten päättelin meidän vielä olevan eri puolella Rukan rinteitä. Takanamme kävellyt 55:n menijä lähti meistä vielä alamäkeen ohi ja huikkasi tavoittelevansa alle 12 tunnin aikaa.

Kun pääsimme alamäen loppuun, saavuimme Rukan rinteiden juurelle. Siitä reitti kiersi rinteen sivua pitkin tasaisella. Kohta edessä oli taas pieni mäki ja sen jälkeen olikin selvää, että polku johtaa vielä Rukatunturin huiputukseen. Vaikka kroppa huusikin jo hoosiannaa, jaksoimme painaa mäkeen viimeiset voimamme, koska tiesimme maaliin pääsyn olevan jo niin lähellä! 






Rukan nousussa saavutimme saman pariskunnan jonka perässä kuljimme aiemminkin, ja vaihdoimme kuulumiset mäessä. Huipulla jatkoimme heidän ohi ja jolkottelimme alamäkeen. Matkaa ei ollut enää paljoa, joten jatkoimme sinnillä. Hölkkääminen tuntui ihan karsealta, mutta mieli havitteli jo maaliin pääsyä. Liikutuksen kyyneleet valuivat poskilla ja olin onnellinen pitkän matkan saavutuksista. 

Olin kiitollinen kaikista tehdyistä treeneistä ja Huippumoodin Pekan valmennusohjelmasta. Tavoitteena oli Nuts 55km hyvävoimaisena maaliin. Olin selvästi tehnyt oikeita asioita ja juuri sopivasti. Ilman säännöllistä treeniä en olisi ikinä selvinnyt Konttaisen, Valtavaaran ja Rukan nousuista - varsinkaan siinä vaiheessa kun takana oli jo yli 50km!!! 



Ennen maalisuoraa reitti oli ohjattu kulkemaan Rukakylän kautta. Päiväsaikaan kylällä olisi varmaan ollut kannustajiakin, mutta meitä vastaan kulki vain muutama humalainen. "Oottekset tullu jo sata kilsaa? Mä koitin joskus juosta Yyterin rannassa kakssataa metriä mut loppu kunto, hahhah!" 

Vihdoin Garminin portit ja Nuts maaliportti näkyivät ja kuuluttaja kuulutti Tuukan ja Helin saapuvaksi kohti maalialuetta. Kuljimme maalia kohti käsi kädessä. Heitimme vielä viimeisillä voimillamme hölkäksi ja nostimme Tuukan kanssa yhdessä kädet ylös. Tuuletimme maaliviivan ylityksen ja aloin itkeä helpotuksesta ja onnesta!!! Vihdoin maalissa!!! Uskomaton fiilis ja minusta tuli ultrajuoksija!

Liikutuin, koska takana oli eniten kilometrejä ja pisin suoritukseni koskaan. Minusta tuli tällä reissulla samalla kertaa sekä polkumaratoonari että ultrajuoksija. Olin odottanut tätä hetkeä niin paljon! Vaikka jokaiseen lihakseen jo sattuikin, tunne oli aivan uskomaton! Ja vaikka jokaiseen lihakseen sattui, olin silti selvinnyt matkasta ilman vammoja, kramppeja tai pahempia jumeja. Olin tyytyväinen kuntotasooni ja säännöllisesti tehtyyn kehonhuoltoon. 



Otimme Tuukan kanssa maalissa kuvia FINISHER 55km - kyltillä ja suuntasimme sen jälkeen huoltotelttaan vaihtamaan kuivaa vaatetta ja syömään lämmintä keittoa. Kello oli 8 aamulla ja olimme taivaltaneet matkaa hilkkua vaille kellon ympäri. Maaliin pääsimme ajassa 11h 49min 10sek. 



Onnistumiset
+ Huumori, vitsit ja varsin väsyneet jutut.
+ Huollon sitruunajuoma maistui raikkaalta
+ Onnistuminen ja olosuhteisiin nähden hyvävoimainen nousu viimeisissä ylämäissä
+ Jaloissa ei ollut lainkaan rakkoja!
+ Maaliinpääsy!

Haasteet
- No olihan niitä mutta kuka niitä enää muistelee!



*****************************************
______________________________________

Vaatteet ja energiat kisan aikana

Vaatetus
- Buffihuivi pannaksi taiteltuna
- Taskussa merinobuffi kylmän ja sateisen kelin varalle
- Pitkähihainen ohut merinovillapaita
- Fjällräven ohut kuoritakki
- Pitkälahkeiset 2XU kompressiotrikoot
- Pitkälahkeiset hiihtohousut
- Ohuet sormikkaat ja taskussa paksummat hiihtosormikkaat minigripissä
- Merinovilla urheiluliivit
- Pitkälahkeiset urheilualushousut
- Urheilusukat ja päällä tosi ohuet merinovillaiset sukat. Vaihtosukat.
- Juomarepussa lisäksi poncho-sadeviitta kovan sateen varalle

Energiat
Varasin hiilihydraattiannoksia 25kpl eli varauduin 12h taivallukseen ja energiaa otettavaksi 30min välein + muutama hätävaraekstra ja huoltopisteiden eväät
- 12 annosta Maxim-geeliä, joista 3 annosta sisälsi kofeiinia
- 11 Nosht vauhtikarkkia, joista muutama sisälsi kofeiinia ja viimeisiin mäkiin varasin 1,5 kofeiinia sisältävää kahvikarkkia
- 2 Squeezy Salty Caramel-geeliä
- Pätkis crunch "varmana herkkuna"
- Huoltopisteiltä sipsiä, suklaata ja vihreä kuula

Juomat
- Laskennallisesti varasin 0,5l per tunti

- Startista Basecampiin (arvio 5h eli 2,5l): täysi 1,5l juomarakko jossa 1 mitallinen Puhdistamon marjanmakuista elektrolyyttijauhetta ja 2 mitallista Nosht marjajauhetta eli 50+50g hiilihydraattia. 0,5l lötköpullo jossa oli 1 mitallinen Nosht tyrnijauhetta eli 50g hh. 0,5l lötköpullo jossa oli 1 mitallinen ellujauhetta.

- Basecampista Konttaiselle (arvio 4h eli n. 2l): täytin 1,5l juomarakon vedellä, johon lisäsin vajaa 2 mitallista Nosht marjajauhetta. Toinen 0,5l lötköpullo oli vielä melkein täynnä ja toisessa oli vielä pohjat jäljellä.

- Konttaisesta maaliin (arvio 2h eli n. 1l): tyhjensin loput nesteet 0,5l lötköpulloista ja täytin ne huollon Nosht sitruunajuomalla saadakseni makuvaihtelua. Juomarakossa oli vielä nestettä jäljellä. 


Comments

  1. Onnea ja hieno rapsa! :) Terv. Toni Limnell

    ReplyDelete
  2. Hyvä raportti! Terveisiä rouvansa perässä pysyttelijältä ;)

    ReplyDelete

Post a Comment